Suomalaiset opettajat kehittävät koulutusta World Teacher -ohjelmassa Keniassa yhdessä hollantilaisten ja kenialaisten opettajien kanssa. Opettajat ilman rajoja -verkosto toimii ohjelmassa yhteistyössä Edukans -järjestön kanssa. Blogi kuuluu matkan blogisarjaan.
Lähdimme aamulla aikaisin kohti kaupungin keskustaa. Meitä odotti siellä useiden tuntien istunto: itse istuin kolme tuntia ja kaverini siinä vieressä kaikkinensa viisi tuntia. Halusimme yksinkertaisesti kokea rikkaan hiuskulttuurin omissa nahoissamme. Tämä pieni kulttuuriteko palkittiin, sillä saimme loppupäivästä osaksemme paljon positiivista huomiota ja kiitosta kampauksistamme.
Osa meistä halusi kampaajalla istumisen sijaan istuutua anglikaanisen kirkon penkkiin. Vieraat otettiin erittäin kohteliaasti vastaan. Pappi piti saarnan swahilin lisäksi toistamiseen englanniksi ja lisäksi kaikki vieraat pyydettiin esittäytymään. Kaikkialla voimme näin huomata, kuinka hyvin vieraita kohdellaan.
Iltapäivällä pääsimme vierailemaan kenialaisen Mark Koikain ystäväperheeseen. Meidät otettiin jälleen äärimmäisen lämpimästi vastaan Agnesin ja Solomonin kotiin. Lapset esiteltiin ja he jaksoivat olla mukana ja kuunnella keskusteluita. Perinteiseen maasai-perinteeseen kuuluu, että vieraille tarjotaan aina ruokaa ja jos olisimme joutunut lähtemään kiireen takia ennen aikojaan, olisi isäntäväelle jäänyt vierailusta huono mieli.
Tälläkin kertaa olimme aikataulujemme orjia, me valkonaamat, mutta saimme ainakin tovin nauttia hyvästä vieraanvaraisesta seurasta. Kuulimme monia kiinnostavia yksityiskohtia siitä, miten paljon ystävyyttä täällä arvostetaan. Täällä on tapana järjestää juhlia ystävän kunniaksi. Jos ystävälle annetaan lahjaksi vaikka vasikka, lahjoittaja saa kutsua lahjansaajaa jatkossa Entawuoksi, joka tarkoittaa maasai-kielellä vasikkaa. Kuulimme myös, että heidän perinteisissä saduissaan jänikset ovat monesti viisaimpia.
Nina Luoma
