”Olisin voinut jäädä pidemmäksikin aikaa”, sanoo Nelli Koskinen vapaaehtoistyöstään opetuksen asiantuntijana Ugandassa. Varhaiskasvatuksen opettajana ja päiväkodin johtajana työskennellyt Koskinen toimii tätä nykyä vs. varhaiskasvatuksen päällikkönä Kiteellä.
Nelli Koskinen työskenteli keväällä 2019 neljä kuukautta Opettajat ilman rajoja -verkoston vapaaehtoisena Unicefin rahoittamassa SCORE-hankkeessa (Sustainable Comprehensive Response to Education), Ugandassa. Kirkon Ulkomaanavun toteuttamassa hankkeessa tavoitteena on parantaa koulutuksen laatua.
Länsi-Niilin alueen koulujen lapsista osa on naapurimaista tulleita pakolaisia. Heidän perheensä ovat asettuneet asumaan Pohjois-Ugandaan.
”Opettajat saattoivat kysyä meiltä neuvoa: Miten kohdata traumatisoituneita lapsia, jotka ovat menettäneet perheensä väkivaltaisesti? Tähän meillä ei ollut osaamista”, kertoo Koskinen.
Mentoroinnista molemminpuolista iloa ja hyötyä
Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoistyön tavoitteena on parantaa opetuksen laatua globaalissa etelässä. Verkoston vapaaehtoiset kouluttavat opettajia ja rehtoreita – he eivät opeta lapsia.
Tehtävä alkaa usein opettajien työn seuraamisella luokissa. Havaintojen pohjalta vapaaehtoiset suunnittelevat opettajille koulutuksen ja järjestävät sen.
Vapaaehtoisten järjestämissä koulutuksissa aiheina ovat esimerkiksi erityisryhmät huomioiva opetus, aktiiviset opetusmenetelmät, oppilaiden arviointi, positiiviset menetelmät luokanhallinnassa, lapsen oikeudet sekä opettajien työhyvinvointi.
”Eräs opettaja kertoi minulle, miten hän oli koulutuksen jälkeen luopunut fyysisestä kurituksesta ja alkanut käyttää positiivia keinoja luokan hallintaan.”
Tärkeä osa työtä on kahdenkeskiset keskustelut opettajien tai rehtoreiden kanssa, mentorointi. Tällöin oppiminen on yleensä molemminpuoleista.
Kirkon Ulkomaanavun paikalliset työntekijät ovat vapaaehtoisten työn tukena kohdemaissa. He ovat mukana eri tahojen tapaamisissa ja voivat myös toimia tulkkeina.
Edistystä tapahtuu lyhyessäkin ajassa
Ugandan kouluissa oppilasryhmät ovat suuria erityisesti alaluokilla. Ensimmäisen ja toisen luokan opettajilla voi olla yli sata oppilasta luokissaan. Opetus on perinteisesti hyvin opettajajohtoista; se perustuu toistoon ja ulkoa opetteluun.
”Varhaiskasvatuksen opinnot ja kokemus antavat erinomaisen pohjan opettajien kouluttamiseen. Varhaiskasvatuksen opettaja osaa opettaa toiminnallisesti, leikin kautta”, sanoo Nelli Koskinen.
Kun opetusmateriaalia ei ole tarjolla, pitää käyttää luovuutta. Matematiikan opetusta voi havainnollistaa vaikkapa kivillä, pulloilla tai narunpätkillä.
Kehitysmaissa lasten fyysinen kuritus on yleistä, vaikka se olisi lainsäädännössä kielletty. Koulutuksissa painotetaan vuorovaikutteisuuden ja positiivisen kannustamisen kautta opettamista.
Suurin osa opettajista on motivoituneita oppimaan uutta ja kokeilemaan uusia toimintatapoja työssään.
”Eräs opettaja kertoi minulle, miten hän oli koulutuksen jälkeen luopunut fyysisestä kurituksesta ja alkanut käyttää positiivia keinoja luokan hallintaan. Tunsin, että olin saanut jotain aikaan”, kertoo Koskinen.
Miksi kannattaa lähteä vapaaehtoiseksi?
Vielä toistaiseksi varhaiskasvatuksen opettajia on osallistunut Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoistyöhön vain muutamia, vaikka heidän osaamiselleen olisi tarvetta.
”Varhaiskasvatuksen opettajilla on koulutuksensa ja työkokemuksensa puolesta vahva ymmärrys siitä, mitä lapsi tarvitsee saadakseen tarpeellisen perustan myöhempää oppimista varten”, sanoo Opettajat ilman rajoja -verkoston koordinaattori Pauliina Kemppainen Kirkon Ulkomaanavusta.
Students at Mengo Primary School in Yumbe, northern Uganda
Tulevaisuudessa varhaiskasvatuksen osaamisen tarve kasvaa erityisesti humanitaarisen avun parissa tehtävässä työssä. Pakolaisleireillä tarvitaan turvallisia ympäristöjä ja virikkeellistä toimintaa alle kouluikäisille.
”Ammatillisesti ja henkilökohtaisesti vapaaehtoistyö oli erittäin antoisa kokemus. Se antoi perspektiiviä moneen asiaan”, sanoo Nelli Koskinen.
”Tottuminen afrikkalaiseen aikakäsitykseen vei hetken. Ajoittainen sähkön- ja vedenpuute olivat myös asioita, joihin piti totutella. Sillä oli suuri merkitys, että paikalliset ottivat meidän niin lämpimästi vastaan”, kertoo Koskinen. Hän kannustaa muitakin varhaiskasvattajia hakemaan vapaaehtoiseksi.
