Takana on poikkeuksellinen vuosi kaikille, ja vallitsevalla pandemialla on ollut vaikutuksensa myös vapaaehtoistöihin. Oma vapaaehtoisjaksoni Ugandassa lyheni kuukaudella koronan myötä, ja viimeinen kuukausi sovittiin työskenneltäväksi etänä. Etätyöskentelyni kuitenkin jatkui pidempään, sillä kesäkuussa aloiteltiin uutta projektia, johon lähdin mukaan.
Kirkon Ulkomaanapu Opettajat ilman rajoja -verkoston vapaaehtoisten tuella ja Unicef aloittivat koulutuspaketin suunnittelun Kalobeyein pakolaisalueen varhaiskasvatuksen opettajille Keniassa. Tiimiimme valikoitui asiantuntijoita niin perusopetuksen, varhaiskasvatuksen kuin erityisopetuksenkin puolelta.
Opettaja Hellen Okang tukee pienryhmien kotiopetusta Keniassa koulujen ollessa suljettuja.
Koska tällaista koulutusta ei oltu aiemmin toteutettu, aloitimme työn varhaiskasvatuksen opettajan työnkuvan perusteista. Pohdimme muun muassa, mitä varhaiskasvatus on ja miksi se on tärkeää, mikä on lapsikeskeisyyden ja leikin merkitys sekä millainen on opettajan rooli. Määrittelimme ja kuvailimme hoidon ja kasvatuksen käsitteitä sekä kirjasimme mietteitämme ja käytännön ideoita esimerkiksi siitä, kuinka suunnitella päivä ja miten havainnoida lapsia.
Pohdimme muun muassa, mitä varhaiskasvatus on ja miksi se on tärkeää, mikä on lapsikeskeisyyden ja leikin merkitys sekä millainen on opettajan rooli.
Olennaista oli suunnitella harjoituksia, joiden avulla opettajat voivat soveltaa uutta tietoa käytäntöön. Kaikki Suomessa toimivat ja toteutettavat menetelmät eivät ole sovellettavissa, vaan suunnittelun tulee aina lähteä paikallisesta kontekstista ja sen tarpeista. Tässä projektissa tulikin pohdittua paljon, mikä on alamme ydintä. Vaikka kannatankin esimerkiksi pienryhmissä toimimista, ei Keniassa ole mahdollista jakaa ryhmää kolmeen seitsemän lapsen ryhmään. Yksi lapsiryhmä voi kattaa yli sata lasta, ja heidän kasvatusvastuunsa on yhden aikuisen varassa. Paikalliset opettajat itse ovat oman kontekstinsa asiantuntijoita. Siksi onkin tärkeää, että opettajat pystyvät muokkaamaan koulutuksessa esille nousseet menetelmät omikseen ja vastaamaan tarpeitaan.
Opettajat kehittävät materiaaleja varhaiskasvatustoimintaan Keniassa.
Vapaaehtoistyö ja etävapaaehtoistyö osa samaa jatkumoa
Olen saanut kokea vapaaehtoistöitä sekä paikan päällä että etänä kotoa käsin. Mielestäni pohja on molemmissa sama: tavoitteena on tukea laadukkaan koulutuksen toteutumista ja saavutettavuutta erityisesti heikommassa asemassa olevien parissa. Etänä työskennellessä tein samoja asioita kuin paikan päällä Ugandassa: olin palavereissa kollegoiden kanssa, suunnittelin koulutusta, hain tietoa ja kirjoitin.
Tässä projektissa tulikin pohdittua paljon, mikä on alamme ydintä.
Henkilökohtaisten syiden lisäksi paikan päällä olemisessa on toki etuna kontekstin parempi hahmottaminen ja itse suunnittelemien koulutusten toteutus. Toteuttaessa itse suunnittelemaa koulutusta on helpompi arvioida sen toimivuutta ja muokata sitä hukkaamatta sen sisällöllisiä tavoitteita. Se ei silti vähennä etätyön merkitystä ja mahdollisuuksia. Ajattelisin enemmänkin niin, että molemmat tavat vaikuttaa ovat osa samaa ketjua, mutta kun etänä voi olla muodostamassa ketjuun yhtä lenkkiä, paikan päällä pääsee rakentamaan vähän toistakin.
Noora teki vapaaehtoistyötä myös paikan päällä Ugandassa alkuvuonna 2020.
Kesäloman kuluttaminen tietokoneen äärellä mietitytti aluksi, mutta en voinut vastustaa näin isoon ja tärkeään projektiin tarttumista. Kun jälkeenpäin kuulimme, että työstämme on kiinnostuttu myös laajemmin, ja että koulutuspakettiamme saatetaan hyödyntää Keniassa muissakin yhteyksissä, en voinut olla kokematta ylpeyttä.
Se, että minulla on mahdollisuus olla osana edistämässä varhaiskasvatusta yhdessä kenialaisten kollegoiden kanssa, saa aikaan samoja ajatuksia, mitä vapaaehtoistyöltä ylipäätään odotin. Saan olla mukana jossain merkityksellisessä ja edistämässä laadukasta koulutusta yhteistyössä kollegoiden kanssa. Ja loppupeleissä kyllä siitä kesästäkin kerkesi nauttia yllin kyllin.
